Sulautettujen järjestelmien ketterät kehitysmenetelmät

Edistynyt ketterä elinkaarimalli

Kun ketterät menetelmät on tuotu onnistuneesti organisaatioon ja kehitystiimit alkavat ymmärtämään ketteryyden periaatteita, voidaan ryhtyä ottamaan käyttöön edistyneempiä ketteriä tekniikoita. Näissä tekniikoissa korostuvat sulautettujen järjestelmien kehityksen erityispiirteet. Kun alkuvaiheen tekniikat muistuttivat eri organisaatioissa paljon toisiaan, edistyneen elinkaarimallin tapauksessa lähdetään rakentamaan juuri organisaation tarpeita palvelevia käytäntöjä. Tätä kautta voidaan erottua kilpailijoista ja saada ketteryyden kautta todellista kilpailuetua.

Edellisellä aukeamalla esiteltiin alkuvaiheen ketterä elinkaarimalli, jossa rakennettiin ketteryyden perusteita tekemällä työtä iteratiiviseksi, antamalla tiimeille vastuuta omasta työstään itseorganisoituvuuden kautta ja ottamalla askeleita ketterän dokumentoinnin suuntaan kehitysjonoa hyödyntämällä. Lisäksi esiteltiin muutamia hieman pidemmälle meneviä tekniikoita, jotka sopivat tiettyihin kehitysympäristöihin.

Kun perusteet ovat kunnossa kehitystiimeissä, voidaan lähteä ottamaan käyttöön edistyneempiä tekniikoita ja räätälöimään ketteriä menetelmiä enemmän organisaation näköisiksi. Kiirehtiä ei kannata, sillä monet perustekniikoista luovat pohjaa hienostuneemmille tekniikoille. Käytännössä edistynyt elinkaarimalli sisältää lähes kaikki käsikirjan tekniikkakortit ja kuvaa yhdenlaisen ideaalitilanteen, jolla ketterää kehitystä voidaan hyödyntää sulautettujen järjestelmien kehityksessä täysipainoisesti.

Uudet tekniikat voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäisen kategorian tekniikat täydentävät jo käyttöönotettuja. Valmistellun vaatimuksen ja valmiin ominaisuuden määritelmät, sekä hyväksymiskriteerit  tarkentavat kehitysjonon käyttöä ja nopeuttavat iteraatioiden välissä pidettävien palaverien työskentelyä. Tuoteomistaja  tuo uuden roolin itseorganisoituvan tiimin rinnalle toimimaan tuotteiden ja asiakkaiden rajapinnassa. Tämä on tärkeää erityisesti sulautetuissa järjestelmissä, joissa asiakas on harvoin yksi yksittäinen taho, vaan tuotteita tehdään massamarkkinoille. Ketterän työkaluohjelmiston valitseminen  puolestaan auttaa hyödyntämään digitaalisia työkaluja aiemmin esiteltyjen kehitysjonojen organisointiin.

Ensimmäisen kategorian tekniikat ovat tuttuja jo ohjelmistokehityksen puolelta, joskin tekniikkakatalogissa niitä pyritään esittelemään sulautettujen järjetelmien näkökulmasta. Sen sijaan toisen kategorian tekniikat – testivetoinen kehitys , modulaarinen suunnittelu  ja kaksikohdesuunnittelu  – ovat sellaisia, joissa sulautettujen järjestelmien vaatimukset otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Samalla ne ovat myös tämän käsikirjan teknisimpiä osioita. Ketteryyden käytön lisääntyessä sulautettujen järjestelmien saralla nämä edistyneet tekniikat ovat alttimpia kehittymään edelleen.

Uusia tekniikoita omaksuttaessa on hyvä myös miettiä, voidaanko jättää jotain alkuvaiheen tekniikoita pois organisaation oppiessa ketteryyttä. Vaikka monet esitetyistä tekniikoista saattavat ajan saatossa muuttua rutiiniksi on lähes kaikilla paikkansa kokonaisuudessa. Oikeastaan ainoa tekniikka, jonka merkitys alkuvaiheen jälkeen vähenee on ketteryyden tarkistuslista , sillä sen keskeinen ajatus on konkretisoida alkuun ehkä vaikeita ketteryyden käsitteitä.

Mitä edistyneiden tekniikoiden jälkeen?

Edistyneessä elinkaarimallissa luetellaan lähes kaikki tekniikkakatalogin tekniikat. Tämä lista ei kuitenkaan ole koko totuus ketterien menetelmien hyödyntämisestä. Ketterien menetelmien yleistyessä myös sulautettujen järjestelmien parissa kehitetään uusia tekniikoita ja näistä on entistä enemmän tietoa saatavissa. Tällöin onkin tärkeää pysyä ajantasalla menetelmien kehityksessä internetin, kirjallisuuden ja alan tapahtumien kautta. Kun yrityksen henkilöstö alkaa olla vihkiytynyttä ketterän kehityksen arvoihin ja periaatteisiin, myös omien käytäntöjen kehittäminen on täysin mahdollista.

Ketteryyden käyttöönotto ei ole koskaan valmis. Jokaisella organisaatiolla ja jopa tiimillä on oma, itselleen sopiva tapa tehdä kehitystyötä, johon vaikuttaa paitsi tiimin sisäinen dynamiikka myös ympäristön (esim. asiakas, tuote, liiketoiminta) luomat vaatimukset. Näin ollen esimerkiksi liiketoimintaympäristön muuttuessa todennäköisesti myös kehitysmenetelmien tulee muuttua. Vaikka ympäristön suhteen saavutettaisiinkin kohtuullisen muuttumaton tilanne, aina on mahdollista parantaa toimintatapoja tai vähintäänkin seurata tarvetta muutokseen. Onneksi ketterät menetelmät tarjoavat valmiita tekniikoita työtapojen kehittämiseen retrospektiivien ja itseorganisoituvuuden kautta. Kun näistä tekniikoista ei tingitä, varmistetaan ketterän menetelmän sopivuus organisaation kulloiseenkin tilanteeseen.