Sulautettujen järjestelmien ketterät kehitysmenetelmät

Alkuvaiheen ketterä elinkaarimalli

Tällä ja seuraavalla aukeamalla esitellyt elinkaarimallit toimivat eräänlaisena sisällysluettelona käsikirjan tekniikkakatalogiin auttamalla valitsemaan, mitä tekniikoita kannattaa valita käyttöön missäkin vaiheessa. Alkuvaiheen ketterä elinkaarimalli esittelee AgiES-tutkimusprojektissa  muodostetun suosituksen ketteryyden käyttöönottoa aloitteleville organisaatioille.

Käsikirjan tekniikkakatalogissa esitellään monipuolisesti sulautettujen järjestelmien ketterään kehitykseen soveltuvia käytäntöjä. Tarkoituksena ei ole tarjota valmista mallia, vaan kannustaa organisaatioita ja jopa yksittäisiä tiimejä hakemaan itselleen parhaiten toimivat menetelmät. On huomattava, että yksittäisten käytäntöjen lisäksi organisaatiossa pitää hallita ketteryyden arvot ja periaatteet. Lisäksi erilaiset ketterät menetelmät – kuten Scrum  ja XP  – tarjoavat pitkälle hiottuja malleja ketteryyden toteuttamiseen. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että nämä ohjelmistokehitykseen suunnitellut menetelmät vaativat soveltamista sulautettujen järjestelmien kehittämiseen.

Alkuvaiheen elinkaarimallin tekniikat

Motivaatio ketterään kehitykseen löytyy käytössä olevien menetelmien haasteista, joita ovat tyypillisesti kommunikaation, tiimityön ja yhteisen priorisoinnin puutteellisuus. Vesiputousmaisesta kehityksestä ketteriin menetelmiin siirtyvässä sulautettuja järjestelmiä kehittävissä organisaatioissa ensimmäisenä käyttöönotettavat ketterät käytännöt ovatkin usein hyvin samanlaisia. Suurin osa ensivaiheen käytännöistä liittyy iteratiivisten rakenteiden tuomiseen jokapäiväiseen työhön.

Iteratiivisuutta edistäviä käytäntöjä ovat: Iteraatio , iteraation katselmointipalaveri , iteraation suunnittelupalaveri  ja säännölliset tilannepalaverit . Iteratiivisten käytäntöjen lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että organisaatio harjoittelee alusta lähtien tiimien itseorganisoituvuutta  ja tähän liittyvää retrospektiivia . Näin voidaan varmistaa, että menetelmät mukautuvat tiimin tarpeisiin eikä toisin päin. Näiden ketteryyden perusrakenteiden lisäksi alkuvaiheen elinkaarimalliin kuuluu kehitysjonon  käyttöönotto, jolla opetellaan ketterää tapaa seurata työn tekemistä. Tämä voi erota merkittävästi suunnitelmalähtöisten prosessien dokumentoinnista – riippuen siitä, kuinka tunnollisesti organisaatio on työtään dokumentoinut.

Yllä kuvattujen, lähes kaikille organisaatioille keskeisten käytäntöjen lisäksi ketteryyden käyttöönottovaiheessakin voi olla syytä miettiä muutamien lisäkäytäntöjen omaksumista. Ketteryyden tarkistuslista  on yksinkertainen työkalu, joka konkretisoi käyttöönottovaiheessa ketteryyden käsitteitä ja sopii erityisesti organisaatioihin, joiden henkilöstössä on hyvin vähän aiempaa kokemusta ketteryydestä. Mikäli kehitysjonon käsite tuntuu abstraktilta tehtävätaulu  tarjoaa tekniikan kehitysjonon toteuttamiseksi. Erityisesti laitteistopainotteisessa kehittämisessä voi töiden paloittelu  iteraatioihin osoittautua haastavaksi. Tähänkin haasteeseen tekniikkakatalogi tarjoaa ratkaisuja. Joissakin tapauksissa ketteryyden alkuvaiheeseen voi soveltua myös keskeytysten hallinta . Vaikka kyseessä onkin periaatteessa edistyneempi tekniikka, siihen perehtyminen on hyödyllistä työympäristössä, jossa suurin osa kehittäjistä työskentelee useammissa projekteissa samanaikaisesti tai työhön liittyy poikkeuksellisen paljon ylläpito- ja tukitöitä.

Alkuvaiheen elinkaarimallin hyödyt

Alkuvaiheen elinkaarimalli pyrkii toteuttamaan ketteryyden kannalta keskeiset käytännöt, jotka antavat tekemiselle oikean rakenteen ja tukevat ketteryyden periaatteiden ymmärtämistä. Valituilla iteratiivisilla tekniikoilla, esimerkiksi vaatimusten jäädyttämisellä iteraatioiden ajaksi, pyritään tasaisempaan työkuormaan ja työrauhan takaamiseen iteraatioiden ajaksi. Ketteryyden kautta pyritään lisäämään työn läpinäkyvyyttä ja kehittämään kommunikaatiota avoimempaan suuntaan. Tätä tavoitetta valituista tekniikoista edistävät iteraation katselmointipalaveri, jossa myös asiakkaat voivat olla mukana, ja päivittäiset kehittäjien keskeiset tilannepalaverit. Ketterässä kehityksessä kehittäjien oma vastuu ja samalla myös vaikutusvalta omaan työhön korostuu. Tätä tuetaan erityisesti kehitysjonon, itseorganisoituvuuden sekä retrospektiivien kautta. Näitä tekniikoita soveltaessaan kehittäjät päättävät itse mm. iteraatioon otettavista töistä ja projektissa hyödynnettävistä menetelmistä ilman vahvaa ylhäältä tulevaa ohjausta.

Kun alkuvaiheen elinkaarimalli on saatu toimimaan, se tarjoaa hyvän pohjan kehittyneempien ketterien tekniikoiden soveltamiseen sekä ketteryyden räätälöimiseen organisaation itsensä näköiseksi.